Työtön

Jos et kestä nyt avautumista, niin kannattaa suosiolla jättää postaus lukematta, sillä tämä teksti sisältää avautumista, kateutta, vihaa ja surua.

Joku on saattanut kiinnittää huomiota siihen, että en ole lähiaikoina postannut paljoa ja olen tehnyt aika lyhyitä postauksia, en myöskään ole kommentoinut muihin blogeihin melkein yhtään. Syynä on se, että jäin työttömäksi ja kaikki arkirutiinit pitää nyt pistää uusiksi.

Lapsena meillä ei ollut paljoa rahaa, äiti oli paljon työttömänä ja iskä tavallinen duunari. Melkein kaikki vaatteeni oli kirpparilta ostettu ja meillä ei ollut kalliita barbeja ym. leluja. Äiti yritti kyllä parhaansa ja aina ajatteli meitä lapsia ennen itseään, kiitos sulle äiti (ja isä myös)! Silloin lapsena kuitenkin päätin, että kun kasvan isoksi, niin hommaan työpaikan, jotta mulla olisi varaa ostaa kaikkia ihania juttuja.

Noh, neljä vuotta sitten sain kivan työpaikan, aluksi asiakaspalvelussa ja siitä siirryin taloushallintoon. Työ oli todella kivaa ja useimpina aamuina oli mukava herätä töihin. Aloin pikkuhiljaa saamaan täysiä kesälomia ja parempaa palkkaa. Mulla oli maailman paras työkaveri, joka on myös paras kaverini. Työsopimukseni oli määräaikainen ja esimiehen kanssa alettiin jo viime vuoden puolella puhua tulevasta jatkosta, esimies ja muut olivat sitä mieltä että tottakai vakinaistetaan työsuhde mulle. Tän vuoden puolella sitten eräs firma meni konkkaan ja ylin taso päätti, että kaikki avoimet paikat, jotka tulee meidän firmaan palkataan siitä konkurssiin menneestä firmasta. Sain kaksi viikkoa ennen työsuhteeni päättymistä kuulla, ettei minua palkata. Moni ihminen työpaikalla oli järkyttynyt, myös esimieheni sanoi, että olisi halunnut palkata minut, mutta se ei onnistu, kun ylimmältä tasolta on tullut päätös (sellaisilta ihmisiltä, ketkä eivät työskentele tuossa samassa talossa eikä ole koskaan minua nähnyt). Uuden henkilön työsuhde laitettiin alkamaan 25.4. jotta ehtisin viikon opettaa tätä uutta henkilöä minun hommiini. Yleensä olen joustava ja kiltti ihminen, mutta oman mielenterveyteni vuoksi jäin lomalle silloin 25. päivä, en vaan voinut kohdata tätä uutta ihmistä. Kaiken lisäksi kuulin vielä, että tämä henkilö on reilusti yli 60-vuotias.

Mua masentaa tällä hetkellä tosi paljon (en ole tätä monelle kertonut, mutta olen muutamia vuosia syönyt masennuslääkkeitä). Kaikista eniten mua harmittaa se, että meillä oli Nallen kanssa haaveissa oma talo ja jossain vaiheessa häätkin, nyt ei ole rahaa, joten ei voi hakea lainaa saati järjestää häitä. Mun molemmat siskot on matkaillut ulkomailla, me ei olla Nallen kanssa matkailtu Viroa kauemmas, itse en ole edes ollut lentokoneessa koskaan. Olen kuunnellut välillä iloisesti välillä kateellisesti molempien matkakertomuksia. Viime vuonna oltiin säästetty rahat ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, mutta kappas, meidän tietokone meni rikki ja rahat meni siihen. Tänä vuonna oltiin myös säästetty ja meinattiin jo pääsiäisenä varata loma, kun oli hyviä tarjouksia, nyt ei päästä tänäkään vuonna lomalle, kun rahat menee perus elämiseen. Molemmat siskot on myös saanut asuntolainat ja katselee itselleen aktiivisesti omaa kotia. Mä olin molempien puolesta onnellinen, kun ajattelin että kohta mäkin saan hakea asuntolainaa ja alkaa katsomaan taloa, mutta nyt kaikki haaveet kaikesta mureni ja olen pyytänyt molempia siskoja ettei niin paljoa mun seurassa puhuisi asunnoista, molemmat siskot on tosi ihania ja on ymmärtäneet onneksi sitä, miksi en pysty nyt kuuntelemaan muiden asuntoasioita. Mulle on moni sanonut, ettei tää oo maailmanloppu ja mä löydän vielä töitä, mutta oon tällä hetkellä niin kateellinen mun molemmille siskoille, varsinkin kun olin jo ehtinyt suunnittelemaan mun elämää eteenpäin sen mukaan, että saan tosta vakityön.

Tällä hetkellä mä olen tosi surullinen ja itken aina yksin ollessa. Myös unettomuus on taas alkanut vaivaamaan. Onneksi mun toinen sisko jäi nyt kesälomalle ja siitä äitiyslomalle, niin mulla on ollut siitä seuraa. Ja äidistä sekä mun serkusta. Mä oon aina toukokuun alussa alkanut mun synttäreitä jo suunnittelemaan (jotka on 21. päivä), mutta tänä vuonna mua ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään synttärit. Eteenpäin on vaan mentävä, ehkä tää jossain vaiheessa helpottaa.